Kaamoksen alkuun oli enää muutamia päiviä, aurinko näkyi enää hetken. Juuri noustuaan, sen valo oli voimakkaan vaaleanpunaista, ja laskiessaan haalean vaaleanpunaista. Mutta siinä välissä valo oli voimakkaan kullankeltaista. Aurinko paistoi matalalta, ja osui vain korkeimpiin kohtiin, mutta minne se osui, tulvi koko tienoo suloista keltaista valoa. Sen pienen hetken elämä riemuitsi suuren aihkin oksistossa. Lapintiaiset lentelivät edes takaisin kuin leikkien. Tovin päästä aurinko painui viereisen vaaran taakse, ja oli taas sinistä, kylmää ja hiljaista.

Akryyliguassi bambupaperille.

Teos on maalattu eräkämpällä Inarissa marraskuussa 2025.