Aihkilinnut, lapinpöllö
Vastoin yleistä luuloa, hyvällä paikalla kasvava komea, suuri ja mahtaileva puu ei välttämättä ole erityisen vanha. Voi olla, että vaikeissa olosuhteissa kasvava pahainen riuku on elänyt kolme kertaa kauemmin kun suuri aihki. Riuún vuosikasvu ei huonoina vuosina ole ollut edes puolta millimetriä. Juuri tälläinen riuku on ollut materiaalina viiteen veistokseen, joiden aiheina on aihkipuun ja vanhan, pohjoisen metsän asukit. Lapinpöllö istuu tyyninä iltoina aihkin oksalla, helmipöllö huhuilee oksistossa sydäntalven pakkasilla. Hömötiainen pyrähtelee valoisina päivinä oksalta toiselle. Metso saattaa pysähtyä latvustoon toviksi, vaikka sen neulaset eivät ole kyllin vaivaisia sen syötäväksi. Käpytikka käyttää aihkin oksanhaaraa pajanaan, kaivaessaan kävyistä siemeniä.
Akryyliguassi mäntypuulle. Lintuveistokset on tehty 195-vuotiaasta, hyvin hitaasti pyhätunturilaisella suolla kasvaneesta männystä. Linnut istuvat Itä-Lappilaisilla kelottuneilla männyn tai katajan oksilla. Taustan puu on Itä-Lappilaista kelotuppilautaa.
Sarjaan kuuluu viisi puulintuveistosta: lapinpöllö, metso, hömötiainen, helmipöllö, käpytikka.